Tuttua ja turvallista uudempaa Høegia, ai että mä tykkään tän herran tyylistä kirjoittaa! Tarina oli mielenkiintoinen, ja päähenkilö(t) taas omalla tavallaan vähän vinksallaan. Erityisesti tykkäsin Haraldista, vaikka hänestä ei hurjan paljon irti saanutkaan (kun ei ollut päähenkilö).

Vaan ehkä seuraavalta kirjalta kaipaan jotain vähän erilaista. Tästä tuli kuitenkin niin paljon mieleen aikaisemmat teokset (Lumen taju, sekä omalla tavallaan myös Norsunhoitajien lapset ja Hiljainen tyttö) - tavallaan oli käytetty aika paljon samoja aineksia. Ei se kuitenkaan vähennä tämän kirjan arvoa, sillä olihan tämä huikea. Rakastan tän kirjailijan tarinankerrontaa niin paljon.