Naiset joita ajattelen öisin, tai tuttavallisemmin yönaiset, ovat tutkimusmatkailijoita, taiteilijoita, kirjailijoita tai muilla tavoin ajalleen erikoislaatuisia naisia, jotka inspiroivat Mia Kankimäkeä yön pimeinä hetkinä – ja muulloinkin. Kirjana Naiset joita ajattelen öisin on sekoitus näiden naisten elämänkertomuksia sekä Kankimäen omia matkakertomuksia Euroopassa, Afrikassa ja Aasiassa heidän jalanjäljissään. Kirjoitustyyli on ihanalla tavalla hieman harhailevaa, persoonallista ja mukaansa tempaavaa.

Mutta, olisin kaivannut enemmän itsekritiikkiä. Kritiikkiä siitä, miten Kankimäki valkoisena länsimaalaisena haluaa kokea Afrikan koloniaalia nostalgiaa, minkä hän ohittaa sillä, ettei ”millään voi suoriutua tyylipuhtaina paperein”. Kritiikkiä lentoliikennettä kohtaan. ”Ehkäpä lentolippujen ostaminen saisi hengen taas kulkemaan” viittaa ympäristön kannalta kestämättömään elämäntapaan. Lisäksi yönaiset ovat yhtä japanilaista lukuun ottamatta eurooppalaisia tai amerikkalaisia, mikä pisti hieman epämukavasti silmään. Esimerkiksi Afrikka-osioon olisi varmasti löytynyt mainitsemisen arvoisia afrikkalaisia naisia.

Silti, kaikesta tästä huolimatta, nautin kirjasta suunnattomasti. Pystyin ohittamaan edellä mainitut puutteet ja ymmärränhän minä, ettei ole mitenkään mahdollista valita joukko naisia täysin tasa-arvoisesti. Eikä Kankimäen teos siihen pyrikään – tämä ei ole objektiivinen tietokirja vaan henkilökohtainen matkakertomus, kasvutarina, henkilökuvauksilla höystettynä. Ja se funktio on kiehtova. Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin nousi korkealle lukulistallani.