Waltari kirjoitti pienoisromaanin Vieras mies tuli taloon vieraalla kirjoituskoneella ja erilaisella tyylillä kuin muut teoksensa, jottei kukaan arvaisi sen olevan hänen. Tekstissä on jotain Huovista ja Hemingwayta. Tuloksena WSOY:n kilpailun voitto maalaisromanttisella maaseudun ylistyksellä ja idealisoivalla adjektiivimehustelulla. Tragedia loppuu kuolemiin ja murhaajan rankaisemattomuus sai aikalaiset kajahtamaan.

Tarina ei onneksi loppunut tähän, vaan ehkäpä yleisön toiveesta seuraavana vuonna ilmestyi oikeussaliromaanin (ja Waltarin "omaan") tyyliin kirjoitettu jatko-osa Jälkinäytös, joka antoi moraalisesti päinvastaisen lopun, jossa puutteet korjataan vieläpä siten, että tekstissä viitataan julkisuuden tuomioistuimeen. Voin kuvitella miten kirjailija on nauranut tätä kirjoittaessaan.

Waltarin pienoisromaanit tuovat mieleeni 2010-luvun minisarjat, joita alettiin suoratoistotelevision nousun myötä tuottaa yhä enemmän. Niissä on paljon materiaalia ja hahmoon menevää fiilistelyä kuten romaanissa, jatkuvasti paljon jännitettä, mutta toisaalta myös novellimaista aukkoisuutta.

Vielä triviaa: Waltari kirjoitti samaan kisaan myös pienoisromaanin Ei koskaan huomispäivää. Sen päähenkilön nimi on Astrid, aivan kuten Jälkinäytöksessä.