Kirjassa on hauska idea, että kahdesta näkökulmahenkilösta toisen tarina kerrotaan kuvin (vieläpä hyvin elokuvamaisesti) ja toisen tekstinä. Näin ollen yli 600 sivuisen kirjan lukee nopeasti, vaikka kirjasta onkin kuvituksen takia tullut mahdottoman painava (RIP ranteet). Hahmot jäävät harmillisen pintapolisiksi, vaikka näille onkin kirjoitettu isoja teemoja (vanhempien ero, äidin kuolema, isättömyys, kuurous).